Juostuani Helsinki City Marathonin elokuussa ja siitä hyvin palauduttuani, mielessäni siinteli osallistua johonkin syyskauden maratoniin. Pirkan Hölkkä -maastojuoksun jätin tarkoituksella tänä vuonna väliin, koska olin sen juossut jo useampana vuonna. Vantaan maraton 11.10. osui sopivaan ajankohtaan ja kirkkaana sekä kuulaana syys-sunnuntaina lähdin ajelemaan Vantaalle. Olin vuosia sitten kertaalleen tämän maratonin juossut, mutta nyt olisi tiedossa hieman erilainen reitti kuin viime kerralla. Maraton juostaisiin neljänä 10,55 km lenkkinä, joten ainakin väliaikoja ja vauhtia olisi helppo seurata. Vantaata pidetään yleisesti tasaisena sekä nopeana reittinä ja sitä se kieltämättä olikin. Juuri sopiva reitti mukavaan maraton-nautintoon. Pidän juoksemisesta viileässä säässä, niin kuin varmaan useimmat maratoonarit, joten keli oli sunnuntaina otollinen. Valmistauduin edellisenä iltana olemalla MC-ystäväkerhon järjestämissä bileissä ja ottamalla olutta, joten tankkauspuoli oli siis kunnossa….
Kisapaikkana oli Vantaan Tikkurilan Urheiluhalli ja siellä kaikki järjestelyt pelasivat hyvin. Juoksijoita lähti matkaan n. 1 200 ja 1/2 maratonin juoksijat vielä eri kellonlyömällä kuin maratoonarit, joten ruuhkia ei lähdössäkään ollut.
Lähdin matkaan n. 5.30 min. / km-vauhdilla. Se tuntui juuri sopivalta ja jopa helpolta vauhdilta. Ensimmäinen kierros meni reittiin tutustuen ja niitä piiloraskaita nousuja etsien. Yllätyksiä ei siltä osin nyt tullut ja juoksijat saivat huoletta pistellä jalkaa toisen eteen. Reitti ei ainakaan sanelisi ehtoja hyvän juoksuajan saavuttamiseen. Osuin hyvään 4 – 5 juoksijan porukkaan ja siinä tuli viihdyttyäkin pitkään. Vauhti pysyi tasaisena ja juttu luisti. Kaikki olivat lähteneet hyvillä mielin liikkeelle nauttimaan maratonista.
Puolimatkan väliaika oli 1.55 ja juoksu oli edelleen helppoa ja syke pysyi alhaisena. Ensimmäisen kerran maratonhistoriani aikana jouduin käymään pusikossa kusella kesken juoksun. Rakkoa alkoi puristamaan jo reilun kympin jälkeen ja kun ei kerran sen kummempaa aikatavoitettakaan juoksulle ollut, niin kyllähän sitä hyvin ehti käymään ”nurkalla”. Olisikohan ne edellisen illan kaljat vaikuttaneet asiaan…..Sain sen samanvauhtisen juoksijaporukan pian kiinni ja taas mentiin mukavasti kimpassa.
Saavuimme kolmenkympin kohdalle jälleen siihen Urheiluhallin kupeeseen. Aikaa oli kulunut n. 2.44. Juoksuni ja oloni tuntui niin hyvältä, että päätin lisätä hieman höyryä ja erkanin jo tutuksi tulleesta porukasta. Niin kuin yleensä tässä vaiheessa maratonia tapahtuu, (tässä vaiheessahan se maraton vasta alkaa), selkää alkoi tulla vastaan oikein kunnolla. Moni oli lähtenyt liikkeelle liian kovaa ja vauhti oli alkanut hiipua useimmilla rajusti. Itsellenikin oli niin kieltämättä käynyt vuosien varrella.
Nyt sen sijaan juoksu kulki, enkä ole koskaan ”maratonjuoksu-urani” aikana tullut viimeistä 12 km niin kovaa. Kilometrit vähenivät mukavaa tahtia ja maaliviiva lähestyi. Maratonilla on aina hieno tulla maaliin urakan suorittaneena. Voimia jäikin kivasti jäljelle ja fiilis oli kohdallaan. Loppuaika oli 3.48.
Mielestäni jokaisen maratoonarin on hyvä juosta ainakin yksi täysmatka vuodessa niin, että mittarit voi jättää kotiin ja lähteä vain matkaan sen ihmeemmin valmistautumatta. Silloin voi juosta ilman aikatavoitteita ja pitää yllä rentoa fiilistä juoksun aikana. Se on nimittäin virkistävä kokemus. Kyllä niitä enkkoja voi kokeilla sitten toisellakin kertaa….
Hartsa