Pitkäksi venähtäneen juoksutauon jälkeen seison lähtöviivalla Hyrylän kasarmialueella. Taivaalta leijailee kuivia lumihiutaleita. Rynnäkkökiväärin laukaus kajahtaa ja matka alkaa.
Ruuhka ei ole paha ja alun vauhti on reipas. Kun kolmen kilometrin kohdalla mennään alle viiden minuutin kilometrivauhtia, tajuan hiljentää vauhdin itselleni sopivammaksi.
Lunta ei enää tule vaan aurinko paistelee. Tuuli on kova erityisesti niillä paikoin missä järvi on näkyvissä tai on isompia peltoaukeita,
numerolappu rinnassa lepattaa niin että pelkään sen repeytyvän. Vaikka tämä onkin Tuusulanjärven maraton, järveä näkee vain silloin tällöin.
Juoksu etenee Tuusulasta Järvenpään puolelle järven pohjoisrannalle. 11 kilometrin kohdalla tulee tunti täyteen.
Juoksu kulkee mukavasti koko ensimmäisen järvikierroksen ja puolikas täyttyy ajassa 1:56.
Kanssajuoksijat kaartavat maalialueelle ja jatkan yksikseni toiselle kierrokselle.
Jos vauhti pysyy lähimainkaan tällaisena, niin ollaan neljän tunnin maratonajassa.
Mutta olen oppinut että toisella puolikkaalla tilanne saattaa muuttua ratkaisevasti.
Nautin kaikkea tarjolla olevaa: vettä, urheilujuomaa, myös banaania, suolakurkkua ja rusinaakin hillitysti. Vatsa ei oireile ja voimat riittävät.
32 km pylväälle saavun ajassa 2:59 eli teoreettinen maratonvauhti on vielä alle neljän tunnin, mutta en voi olla huomaamatta selviä oireita matkanopeuden hidastumisesta: jalat alkavat jäykistyä.
35 km kohdalla etenemiseni on jäykkää ja minua ohitellaan tämän tästä. Pelkään vasemman jalkani kramppaavan ja yritän vaihdella askellusta.
Vauhti hiipuu edelleen ja neljä tuntia täyttyy kun takana on juuri 41 km. Viimeiseen kilometriin menee seitsemisen minuuttia ja sen aikana aika moni menee minusta ohi.
Maali tulee kuitenkin vastaan samalla vääjäämättömyydellä kuin aina, aika on 4:07 ja rapiat päälle.
Hanski on odotellut perillä jo parisenkymmentä minuuttia ja siirrymme sopalle joka maistuu juoksun päälle yllättävän hyvältä.
Juoksu oli kokonaisuutena onnistunut täysmatka reilun vuoden tauon jälkeen. Peruskunto riitti eivätkä voimat loppuneet.
Talven aikana juoksukilometrit olivat vain jääneet vähäisiksi ja se tuntui jaloissa viimeisen kympin aikana. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kohti heinäkuuta.
Juha