Marathon MC mukana Vantaan maratonilla 9.10.2011
Valmistaudun maratonille niin kuin maratonille valmistaudutaan, tankkaamalla. Tällä kertaa en kuitenkaan tankkaa hiilihydraatteja vaan gasoliinia H-D:n tankin täyteen. Edessä on moottorimarssi Vantaan maratonin keulalla. Reitti on tuttu, sillä katsastimme sen etukäteen ja ajoin sen yksinäänkin läpi. Olen kyllä vuosia sitten juossut Vantaan maratonin, mutta reitti on niistä ajoista muuttunut. Vantaalla juostaan reilu kympin kierros neljään kertaan, joten täysmatkan juoksijalle reitti ehtii tulla tutuksi.
Aamu on vilpoisa, mutta aurinko lämmittää sopivasti. Maratonin startti on
klo 11 ja parempaa juoksusäätä on turha toivoa. Hartsa on lähdössä
täyspitkälle lenkille faijansa kanssa ja toivotamme hyvät matkat. Asetun
lähtöasemiin noin viidenkymmenen metrin päähän juoksijoista. Liivin
kerhotunnuksesta juoksijat pystyvät päättelemään, että samaan asiaan tässä
ollaan vihkiytyneitä.
Lähtölaukaus pamahtaa ja lähden etenemään jo oppimallani reitillä. Reitti
on kyllä merkitty hyvin tiehen maaliviivoilla ja mutkapaikoissa nuolilla,
mutta edessäajajan itsevarmuus on paremmassa kuosissa, kun tietää varmasti
minne mennään. Olisi todella noloa johtaa kärkijuoksijat harhaan.
Lähtö ja maali sijaitsevat Tikkurilan urheilupuistossa ja näillä tienoin on
paljon väkeä maratonia seuraamassa ja juoksijoita kannustamassa. Huutelen
katselijoille kärjen olevan tulossa. Vilkuilen juoksijoita peilistä ja
välillä pysähdyn hetkeksi odottamaan. Peilit tuntuvat pieniltä tähän
tarkoitukseen mutta opin pian huomaamaan muita nopeammin etenevän
juoksijan. Juoksupaidan värin ja parhaimmillaan myös kenkien värin voi
tunnistaa, mutta ei juuri enempää. En jättäydy liian lähelle etten
häiritsisi juoksua moottorin jyrinällä ja pakokaasun pöllähdyksillä. Pian
kärkijuoksija on jo yksinäinen, muita ei näy.
Kannustajia on paikkapaikoin paljonkin ja reitillä on kaksi huoltopistettä
urheilupuiston ulkopuolella. Minullekin tarjotaan juotavaa.
Loppupuoliskolla on omakotialue, jossa on poikkeuksellisen aktiivista
kannustusporukkaa, liput liehuvat, torvet soivat ja kannustushuudot
raikavat. Tunnen olevani sankari minäkin, vaikka kulkuni on tällä kertaa
muita kevyempää.
Kierros täyttyy ja lähdemme toiselle. Se menee samalla kaavalla pitkään,
aina edellä mainittuun hulabaloo-paikkaan asti, missä kärki sopivasti
saavuttaa häntäpään. Saavutan hitaimmin juoksevan maratoonarin, joka on
suomalaisten maratonien gran old man, Kalevi Saukkonen, noin 1470. maraton
menossa. Hänet tunnen ja huudan kannustusta. Ennen maalialuetta ohitan
vielä useita ensimmäisen kierroksen juoksijoita.
Kolmannella kierroksella juoksijoita edessä on paljon. Peileistä katsoessa
täytyy olla tarkkana ja erottaa sieltä joukosta se muita nopeammin etenevä.
Vihreät lenkkarit auttavat huomaamista. Huutelen tietä kärjelle ja
kaasuttelen huomion kiinnittämiseksi milloin tie tuntuu olevan tukossa.
Hyvin sinne sekaan sopii vaikka välillä joku kuulokkeet korvilla juokseva
ei tahdokaan huomata takaa tulijoita. Reitti on nyt kauttaaltaan merkitty
juoksijoilla eikä erehtymisen vaaraa ole kellään. Huoltopisteellä tankkaan
nestettä minäkin, ei tässä kylmä ole päässyt tulemaan. Teknisen häiriön
vuoksi missaan kärjen, mutta ohitan ongelman ja siirryn maalialueelle
odotusasemiin.
Väkeä on jo todella paljon juoksun päällä eikä ole helppoa erottaa
kärkijuoksijaa, vaikka hän muita kovempaa tuleekin. Kaasuttelen edessä
menemään ja huutelen tietä tukospaikoissa. Viimeinen kierros etenee
vauhdikkaasti ja vähän yli kahden ja puolen tunnin ajalla lähestymme
maalia. Urakka on päättymässä. Minä kaarran edestä pois parkkialueelle, kun
voittaja juoksee maaliin ajalla 2.35.
Pistän mopon parkkiin ja otan käristemakkaraa. Aamupuurosta on jo monta
tuntia, joten hyvin maistuu. Kannustan juoksijoita, juttelen talkooväen
kanssa ja siirryn kahville sisätiloihin. Harri Mannermaa pitää kokeneena
maratonisäntänä lankoja käsissään ja hoitelee kaiken aikaa kaikkea
mahdollista mitä tuollaisessa noin 1600 juoksijan tapahtumassa eteen tulee.
Kymppi ja puolimaraton lähtevät kierroksilleen kirittämään jäljellä olevia
maratoonareita. Radalla on jo melkoisen täyttä enkä ole siellä enää mukana.
Nautin urheilujuhlan tunnelmasta ja juttelen ihmisten kanssa. Sympaattinen
ja hieno tapahtuma.
Hartsa pääsee maaliin faijansa kanssa suunnitelman mukaisesti tai hieman
etuajassakin. Mahtava yhteisreissu ja hieno tuki isäukon ensimmäiselle
maratonille. Eikä kummallakaan näyttänyt edes tekevän tiukkaa.
Aika velikultia.
Juha
