Olin alkukesästä saanut päähäni että voisi juosta 100km juoksun Tampereella Lokakuussa. Alkuvuodesta tuli tehtyä harjoittelu lenkkejä ihan hyvin, niin ennen Wihankilometrejä kasassa oli 933km harjoittelu juoksuja 2011. Eli olin harjoitellut mielestäni hyvin ja enemmän kuin koskaan aijemmin varmaan yhteensä.
3 viikkoa ennen juoksua jätin kokonaan juoksulenkkien tekemisen pois. 4 päivää ennen H-hetkeä tuntui kurkku vähän kipeeltä ja arvasin että nyt se flenssu sitten iskee, kun oli siihen asti syksyn säästynyt siltä. Päivää ennen juoksua olo tuntui aika tukkoiselta ja räkää valui nenästä, mutta ajattelin juosta jos ei vain kuume nouse.
Juoksu aamuna ruisleipä aamiainen ja teetä. Olin viikolla tankannut täysjyväriisillä ja nestettä olin koittanut nauttia enemmän kuin yleensä. Aamulla satoi aika rankasti kun lähdin ajamaan autolla kohti Tamperetta ja messuhallia. Messuhallille saavuin klo.8 kun startti tapahtuisi klo.9. Sitten vain numeron saatuani juoksu varusteet päälle ja omat eväät eli juomapullo ja energiageelit juoksijoille varatulle pöydälle.
Kun klo.9 startti tapahtui oli pientä tihkusadetta ja lämmintä noin 6 astetta. Olin alun taktiikaksi vain ajatellut että lähden tarpeeksi hitaasti liikkeelle. Ekalla kierroksella liimauduin yhden naisjuoksijan kantaan, kun kysyin että 100km hän juoksee, niin vastaus oli kyllä ja aika tavoite alle 12h. Hän katseli juoksu vauhtiaan urheilukellostaan ja minä sain pidettyä oman vauhdin matalana. Hän kertoi juoksevansa vuodessa yli 2000km ja sanoi viimevuonna juosteensa 60km juoksun. Ja se oli mennyt niin hyvin että päätti osallistua 100km juoksuun tänä vuonna. Jotain 3h tuntia juoksin hänen kansaan ja juoksu vauhti pysyi aika tasaisena. Tiemme erkani kun hän poikkesi vessaan ja minä jatkoin taivalta yksin. Ennen puoltaväliä otin autosta, jonka sain parkkiin lähelle juoksureittiä puhelimen ja napit korville niin pystyin kuuntelemaan musaa. Samaan aikaan ennen puoltaväliä rupesi oikeassa lonkankoukistajassa tuntua epämiellyttävää kipua ja jaloissa alkoi muuten painaa. Ajattelin että on mulla pitkät viimeiset 50km ja sitähän ne sitten oli. Jokaisen 3.3333km kierroksen jälkeen otin juotavaa ja syötävää niin sen jälkeen jouduin kävelemään hetken kun koukistajassa tuntui todella pahalle, ennen kuin taas lähti hölkötellen etenemään. Sain tasitella pääni sisällä juoksun jatkamista moneen otteeseen, koska kipu oli kyllä suunnaton. Korkeus eroa ei kierroksella ollut nimeksikään, mutta pienet nypyt ruopesit 70km kohdalla tuntumaan jaloissa jo nousuilta.
Viimeiset 30km oli kyllä tosi raskasta ja jalkojen lihaksissa matka alkoi tuntua ja kipu lonkankoukistajassa pysyi vaan. Mietin että pitäisikö kävellä joku kierros kokonaan mutta sitkeästi vain jatkoin juoksua koska, ajattelin että nopeammin tämä rääkkäys on ohitse juoksemalla.
Jossain vaiheessa kävin autolla vaihtamassa lenkkarit muyta vaihdoin takaisin ne, koska pikku varpaassa tuntui että sinne on rakko tulossa ja vaihto lenkkarit eivät tuntuneet hyvältä. 5 kierrosta kun oli matkaa jäljellä ajattelin että eikö tämä helvetti jo voisi loppua, koska kipu oli lonkassa melkoinen. Meinasin jos kävelen 2 viimeistä kierrosta mutta sitten huomasin että minulla on mahdollisuus 12h alitukseen joka oli ollut sellainen tavoite aika.
Toiseksi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä kokeilin nostaa juoksunopeutta ja koukistajassa ei tuntunut mitenkään pahalle vauhdin lisääminen. Niin silloin ajattelin että juoksen maaliin asti. Viimeinen kierros oli nopein koko juoksun aikana ja ohitin sielä monia juoksijoita. Syke nousi viimeisellä kierroksella yli 170 kun se aijemmin oli ollut päälle 150 ja alussa alle 140. 100m ennen maalia otin todellisen loppukirin ja ylitin maaliviivan hyvä voimaisena, luukun ottamatta jalkojen vointia Joku sielä huusikin että mene vielä kierrokselle kun noin kovaa pystyin vetämään kunnon loppurutistuksen.
Loppu aikani oli 11h49min. Sijoitus 21. ja maaliin tuli 32 juoksijaa ja 8 keskeytti. Tankkaus juoksun aikana meni täydellisesti ja mitään energia vajetta tai kramppeja ei ollut. Keskisyke oli ollut 153 ja kaloreita sykemittari näytti palaneen 8500. Maalin jälkeen menin syömään vähän soppaa ja sitten lähdin ajelemaan kohti Hämeenlinnaa ja olo oli todella mahtava. Kunnon puolesta olisi voinut vetää toisen satkun, mutta jalat olivat kyllä loppu. Oikea lonkakoukistaja oli todella kipeä ja autosta nouseminen oli todella haastava ja sisälle käveleminen raahautumista.
Nyt toisena päivänä juoksusta lonkankoukistaja on tosi kipeänä ja oikeaa jalkaa ei saa nostettua oikeastaan ollenkaan. Juoksemaan ei tee mieli saati sitten lähteä joskus uudestaan 100km juoksemaan. Koska matka oli todella kivulias lonkankoukistajan takia.
Toni
