Iron Butt Saddle Sore 1000 -rautaperseajo
Helsinki – Rovaniemi – Helsinki
Lähdin H-D:llä reissuun Kannelmäen Nesteeltä kesäkuisena lauantaiaamuna klo 8. Huoltoasema avattiin juuri silloin ja sain tarvittavat todistajien kuittaukset. Sitten vain tankki täyteen, kuitti talteen ja tien päälle. Ajankohta oli kesäisin ja valoisin mahdollinen. Lähdin matkaan yksin ja oman aikatauluni mukaan.
Keli oli lähtiessä kuiva ja aurinkoinen, mutta sadetta oli varmasti luvassa ennen pitkää. Ensimmäinen pätkä oli suurimmalta osin moottoritietä Lahden ja Heinolan kautta edelleen nelostietä ylöspäin. Olin suunnitellut kaikki tankkaukset 150-250 km välein. Ensimmäisen kerran pysähdyin Hartolassa noin 180km ajon jälkeen. En luukuttanut motariosuutta täysillä vaan säästelin voimia.
Tauko oli lyhyt: tankkaus, vessakäynti ja pikainen ruokailu omin eväin. Sitten vain matkaa jatkamaan nelostietä ylöspäin aina Rovaniemelle asti. Seuraava pysähdys oli Pihtiputaalla ja tämä väli oli ensimmäistä pitempi, 225 km. Oli edelleen kuiva ja mukava ajokeli.
Matka jatkui Ouluun, jossa taivas näytti pilviseltä. Tähän asti oli tultu 600 km kuivana, mutta nyt sää muuttui ratkaisevasti huonommaksi seuraavan tuhannen kilometrin ajaksi. Lyhyen tankkaus- ja evästauon jälkeen jatkoin matkaa kohti Rovaniemeä koleassa vesisateessa. Tämä pätkä oli pisin, märin ja kylmin tähänastisista. Saavuin Rovaniemelle noin 10 tuntia lähdöstä ja kilometrejä oli mittarissa yli 800. Olin aikataulustani edellä joten pidin nyt reilumman tauon ja join lämpimikseni kuumaa kaakaota. Aurinkokin pilkahteli välillä.
Oli aika kääntyä takaisin etelään. Käännyin tielle 78 ja seuraavana kohteena oli Pudasjärvi. Välillä satoi, välillä ei. Suomaisemat olivat mahtavia ja väliin porotokka tukki tien. Mäkäräisiä oli visiiri mustanaan niin että näkyvyyttä haittasi, mutta sitten tuli taas sade ja huuhteli lasin. Pudasjärvellä tankkasin pikaisesti ja söin evästä repusta. Matka jatkui Puolangan mahtavien vaaramaisemien ja Kajaanin kautta viitostietä pitkin kohti etelää. Sukevan vankilan nurkilla tankkasin kylmissäni yksinäisellä huoltoasemalla ja join eväiden päälle purkillisen energiajuomaa. Takana oli 15 tuntia ja 1200 km ajoa, edessä reitin märin ja pimein osuus. Kohta kesäkuu vaihtuisi heinäkuuksi.
Tunsin oloni jokseenkin kurjaksi saapuessani Varkauteen. Käsineet olivat kosteat, mutta kertakäyttölämmittimet pelastivat tilannetta. Minulla oli takana jo 1400 km ja aikaa jäljellä vielä yli 6 tuntia. Pidin reilun tauon, istuin rauhassa ja join kuumaa hunajaista teetä.
Varkaudesta alkoi varsinaisen ajosuorituksen viimeinen osuus. Matkalla jouduin pysähtymään vielä visiirin puhdistukseen, se kun oli jotenkin tahmainen myös sisäpuolelta. Näkyvyys parani samalla myös siksi, että aurinko nousi, olin Juvan tienoilla ja kello lähestyi kolmea. Valaistuvassa aamussa ajelin Mikkelin, Heinolan ja Lahden ohi kohti Orimattilaa ja siellä Neste Tuuliharjaa, jonne olin suunnitellut ajon päättämisen. Tankkasin H-D:n virallisen suorituksen päätteeksi varttia vaille viisi ja mittarissa oli 1646 kilometriä tältä reissulta. Aikaa oli kulunut alle 21 tuntia.
Virallisessa tarkastuksessa kilometrimääräksi tuli 1617, maileina 1005. Tarkastuksessa käytetään lyhimpiä mahdollisia reittejä. Onneksi varasin riittävästi varakilometrejä, ettei tullut epämieluisaa yllätystä tarkistuslaskennassa.
Suorituksen päätteeksi ajelin vielä kotiin vajaan sadan kilometrin matkan kirkkaassa aamussa. Sadekelit olivat jääneet taa, niitä riittikin aivan tarpeeksi tuhannen kilometrin matkalla. Kotona olin 22 tunnin ajon jälkeen. Päässä humisi ja jyrisi. Itse kävin suihkussa heti, sen sijaan H-D:n pesu kaikesta mukaan tarttuneesta kurasta ja ötököistä jäi myöhempään ajankohtaan. Uni ei tullut aivan pian, mutta muutaman tunnin torkahdus aamupäivällä antoi voimia uuteen päivään. Selkä kesti reissun hyvin eikä takapuolikaan tullut turhan araksi. Harleystä on kiittäen mainittava, että Daavidinpoika on hyvä matkakumppani.
Tarkempaa tarinaa, kellonaikoja, kilometrejä, kulutuslukemia sivulla http://rautapylly.blogspot.fi/
Juha