Finntriathlon 2013
Joroisiin mentiin jo perjantaina hyvissä ajoin asuntovaunun kera! Koko kesän mahtavan hyvien hellekelien liki ainut sateinen ja tuulinen viikonloppu just nyt! Kele! Helteellä olisi ollut hieno ottaa kunnon rääkkiä taas!
Joten ensimmäinen haaste huomiselle taipaleelle oli vaatetus. Ei oo kiva palella mutta jos kaikki kuteet on litimärät hiestä heti alkumatkasta niin ei sekään oo kiva. (Kokemusta moisestakin valitettavasti löytyy!)
Perillä Joroisessa ensin kisakansliaan noutamaan kisapussukka kisanumeroineen ja sitten puolipakolliseen infotilaisuuteen kuulemaan toimintaohjeita tälle ja seuraavalle päivälle. Infon jälkeen oli aika suunnata kohti Expoa.
Sieltä vuokrafillari säätöihin ja testilenkille. Pyörä ei varmaan kovin kummoinen alan tosiharrastajien mittapuulla mitattuna ollut, mutta ensikertalaiselle se tuntui oivalta menopeliltä.
Sieltä vuokrafillari säätöihin ja testilenkille. Pyörä ei varmaan kovin kummoinen alan tosiharrastajien mittapuulla mitattuna ollut, mutta ensikertalaiselle se tuntui oivalta menopeliltä.
Illalla lähdettiin ajamaan noin 10 kilsan päähän katsastukseen, jossa tarkistettiin pyöräilykypärät ja itse pyörät. Kaatosateessa moottoritien laidassa oli ajamisen tuntua…
Varikkoalueella oli yön yli säilytyksessä 1000 pyörää, joiden yhteisarvo oli kolme miljoonaa euroa!
Aamulla melko huonosti nukutun yön jälkeen oli aika päättää varusteet, joilla aikoo koitoksesta suoriutua. Ennuste päivälle oli noin 15 asteen lämpöä, pilvistä ja lievää sateen uhkaa ja napakkaa tuulta.
Uintiin tietysti märkäpuku päälle, pyöräilyyn pyöräilycaprit, compressiosukat ja pyöräilypaita. Juoksuosuudelle vaihtoon vain lenkkarit ja t-paita.
Uintiin tietysti märkäpuku päälle, pyöräilyyn pyöräilycaprit, compressiosukat ja pyöräilypaita. Juoksuosuudelle vaihtoon vain lenkkarit ja t-paita.
Lähtöalueella oli mukavan rento fiilis starttia odotellessa ja vielä hiukan jännittäessä tulevaa. Menin lähtöalueella omassa sarjassani aivan keulille, sillä aavistelin, etten uimarina ollut heikoimmasta päästä.
Valvatus-järvi näytti kyllä aika ankealta, kun oli pilvistä ja valkoiset vaahtopäät näkyi edempänä. Ja tietenkin uintisuunta oli vastatuuleen, kuinkas muutenkaan! Muutama hurja kaikista uimareista uskaltautui veteen ilman märkäpukua.
Valvatus-järvi näytti kyllä aika ankealta, kun oli pilvistä ja valkoiset vaahtopäät näkyi edempänä. Ja tietenkin uintisuunta oli vastatuuleen, kuinkas muutenkaan! Muutama hurja kaikista uimareista uskaltautui veteen ilman märkäpukua.
Lähtölaukauksen kajahdettua vyöryi miesjoukko veteen ja suoritus saattoi alkaa. Otin alun mukavan rennosti ja huomasin tehneeni oikean valinnan kun olin etujoukoissa. Ekat nelisen sataa metriä sai uida aika rauhassa kun ei ruuhkaa juurikaan ollut.
Hieman ennen ensimmäistä kääntöpoijua saimme edellisen ryhmän hitaimmat kiinni ja siitä alkoi hidastavat tekijät, joita piisasi koko loppumatkan.
Hieman ennen ensimmäistä kääntöpoijua saimme edellisen ryhmän hitaimmat kiinni ja siitä alkoi hidastavat tekijät, joita piisasi koko loppumatkan.
Aina aika ajoin oli pakko uida rintauintia kun vapaauintia ei kertakaikkiaan voinut uida miespaljouden takia.
Loppumatkasta laskin että ainakin neljää tai viittä eri starttiryhmää oli pakkautunut sekaisin reitille kun hitaammat olivat jääneet ”jalkoihin”.
Starttien välihän oli kolme minuuttia ikäryhmittäin ja jokaisella ryhmällä oli eri väriset uimahatut, jotka sai järjestäjien kisakassista käyttöön.
Loppumatkasta laskin että ainakin neljää tai viittä eri starttiryhmää oli pakkautunut sekaisin reitille kun hitaammat olivat jääneet ”jalkoihin”.
Starttien välihän oli kolme minuuttia ikäryhmittäin ja jokaisella ryhmällä oli eri väriset uimahatut, jotka sai järjestäjien kisakassista käyttöön.
Vaihtoalueelle uinnista 1,9 km saavuin ajassa 37,31 ja märkäpukua päältä pois riuhtoessa ja pyöräilykamoja pukiessa vaihtoalueella kului aikaa 5,50. Sitten olikin 90 km fillaroinnin aika.
Pyörällä oli ihan mukavaa lähteä poleksimaan kun vuokrapyörän vaihteet toimivat kuin ajatus. Omassa vanhassa Pösössä kun ei vaihteet pelittäneet kuin satunnaisesti. Ainut, joka tuntui muilla toimivan vielä paremmin oli itse polkeminen.
Miestä ja naista tuntui koko matkan ajan painavan ohitse oikein jonossa. Olivat kait treenanneet pikkasen enemmän polkemista kuin minä.
Siinä matkalla tuumasin, että oottakaahan kaljupäät ku lähetään juoksemaan niin jopas puntit tasoittuu!
Miestä ja naista tuntui koko matkan ajan painavan ohitse oikein jonossa. Olivat kait treenanneet pikkasen enemmän polkemista kuin minä.
Siinä matkalla tuumasin, että oottakaahan kaljupäät ku lähetään juoksemaan niin jopas puntit tasoittuu!
Välillä 50-70 kilsaa oli aika suuria vaikeuksia alaselän pakotuksen ja käsivarsien puutumisen kanssa.
Ja kaipa satulakin alkoi jo painamaan hanuria sen verran, että joutui seisaaltaan polkemaan aina välillä. Ja tietysti se ikävä vastatuulikin vaivasi välillä kun rundia ajeltiin.
Pyöräily meni kaikesta huolimatta aika mukavasti ja siihen ysikymppiseen ei mennyt aikaa enempää kuin 2,55,07 ja pyöräilystä juoksuun vaihtoalueella 5,11.
Ja kaipa satulakin alkoi jo painamaan hanuria sen verran, että joutui seisaaltaan polkemaan aina välillä. Ja tietysti se ikävä vastatuulikin vaivasi välillä kun rundia ajeltiin.
Pyöräily meni kaikesta huolimatta aika mukavasti ja siihen ysikymppiseen ei mennyt aikaa enempää kuin 2,55,07 ja pyöräilystä juoksuun vaihtoalueella 5,11.
Juoksu oli yllättävän helppoa aloittaa pyöräilyn jälkeen. Ainoastaan pari ekaa kilsaa tuntui aika jäykiltä jaloissa, mutta sitten alkoi jalat pääsemään juoksurytmiin kiinni ja vauhtia oli jopa varaa tiukata loppua kohden.
Viimeinen kierros neljästä olikin oma nopein kierros. Juoksuun 21,1 km meni aikaa 1,42,40 ja samalla tuli juostua ensimmäinen puolimara omalta osaltani myös. Ja niitä kaljupäitäkin jäi muuten aika monta tulemaan siinä samalla!
Viimeinen kierros neljästä olikin oma nopein kierros. Juoksuun 21,1 km meni aikaa 1,42,40 ja samalla tuli juostua ensimmäinen puolimara omalta osaltani myös. Ja niitä kaljupäitäkin jäi muuten aika monta tulemaan siinä samalla!
Maaliin pääsin ehkä jopa turhan freesinäkin hienolla ajalla 5,26,16 kun tavoite oli suoriutua urakasta kuudessa tunnissa.
Mutta maaliin tullessa oli fantastinen fiilis! Eka kerta on aina se paras!
Kisasta jäi semmoinen kutina että ei tätä tähän voi jättää!
Täysi Ironman on pakko suorittaa. Jos ei ensi vuonna vielä niin viimeistään 2015!
Make
